sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Piirinmestaruuskisat ja TK1

Nyt on tokoitu ja pököilty ahkerasti.

Sunnuntaina 4.9. otimme osaa Uudenmaan kennelpiirin alueen tokon piirinmestaruuskisoihin, jotka järjestettiin Porvoossa. Juuri sopivan ajomatkan päässä meiltä. Koe oli Kokonniemen laskettelukeskuksen kivi-tuhkapohjaisella kentällä, joka oli ennenstään jo hieman tutu. Siellä olen Ninjan kanssa kisannut syyskuussa 2014 belgien rotumestatuustokossa, ja Voiton kanssa kävimme siellä huhtikuussa nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa. Ajelin edellisenä päivänä (ennen piirinmestiksiä) kuitenkin kentällä käymään ja leikittiin Voiton kanssa ja otettiin hieman seuraamista ja vahvistin luoksetulossa eteentulemista niin, että koira saa tulla ihan lähelle vauhdilla. Muita liikkeitä ei juurikaan hinkkailtu, sillä oltiin tehty viikolla kisamainen treeni tiistaina Svanljungin Jessicalla käydessämme, ja koska se meni kivasti, ajattelin, että turha liikaa tehdä harjoituksia  juuri ennen kisaa, koska en enää muutamassa päivässä kuitenkaan mitään radikaalia muutosta saisi aikaan. Ja vielä, jos kävisikin niin, että jokin liike hajoaisi ennen koetta, panikoisin itse turhaan ja se vaikuttaisi koesuoritukseen. Päätin luottaa koiraan, ja ajattelin, että se osaa hyvin, joten nyt vaan mennään näyttämään se muillekin.

Paikallaolot olivat ensimmäisenä. Me olimme oikeassa laidassa. Se on meille vaikea, koska Voiton kanssa oli ensimmäisen kokeen jälkeen treenattu juurikin sitä, että ei saa mennä vieruskaverin käskystä maahan. Vieruskaverina oli malikka ja tätä ohjasi miesohjaaja. Ajattelin, että jos kaverilla on kovin voimakas maahan -käsky niin Vote saattaa kyllä reagoida. Mutta ei reagoinut. Voitto makoili rauhallisesti paikallaan, eikä tässä olekaan meillä ollut tähän asti mitään ongelmia. Myös loppuperusasentoon koira nousi ripeästi ja ensimmäisellä käskyllä, joten tästä arvosanaksi 10. Siitä oli hyvä jatkaa kohti yksilöliikkeitä, jotka nekin onnistuivat erinomaisesti.

Seuraaminen - 9
Tässä koira oli aluksi vähän "muissa maailmoissa" eikä ollut keskittynyt. Paransi kuitenkin alun jälkeen. Kontakti tippuili satunnaisesti, mutta tuomarin mukaan muuten koira pitää hyvin paikkansa ja seuraa kauniisti.

Maahanmeno - 9,5
Seuraaminen oli hyvä, ja koira reagoi käskyyn heti, vaikka maahanmeno itsessään ei ole mikään maailman nopein. Puolikas piste lähti siitä kun koira nousi perusasentoon, mutta se jäi ehkä hitusen vajaaksi, kuitenkin selvästi enemmän istuva kuin makaava asento. Perusasento kuitenkin suora.

Luoksetulo - 10
Tämä meni tänään hyvin, ei myöskään himmailuja loppusuoralla kuten Voitto joskus tekee.

Noutoesineen pito - 10
Rauhallinen pito, kuten tällä koiralla on tapana. Ensimmäinen koiristani, joka ei PURE kapulaa, jes.

Kauko-ohjaus - 9
Tämä meni kivasti, Voitto ei myöskään häiriinny takana olevasta liikkurista, vaan keskittyyn minuun. Tässäkin taas loppuperusasento jäi hieman vajaaksi.

Estehyppy - 9
Hieno hyppy, koira olisi saanut istua hieman tiiviimmin eteeni. Sivulle siirtyminen ok.

Kokonaisvaikutus - 9
Tuomarin kommentti oli, että ohjaan koiraa hyvin ja teimme erittäin hyvää sarjaa. Sanoi, että tänään tosiaan perusasennoissa oli hieman vajautta, ne olivat suoria, mutta koira ei istunut ihan täyteen mittaansa niin sanotusti, niistä lähti hieman pisteitä itse liikkeissä.


Yhteispisteet 190. Tuomarina oli Kaarina Pirilä, jonka kokeessa olimme jo aikaisemmin olleet. Tiesin mihin asioihin kiinnittää huomiota, ja esimerkiksi viime kokeessa oma ohjaaminen ja vartalon käsiavut (tiedostamattomat sellaiset) olin saanut nyt poistettua, eli pisteet eivät tällä kertaa lähteneet omasta pölhöilystäni vaan olivat selkeästi tekniikkavirheitä liikesuorituksissa. Omasta mielestäni koira ei ollut tänään ihan niin mukana kuin yleensä, tätä ei varmaan ulkopuolinen huomannut, itse vain sen tunsin. Kuitenkin erittäin tyytyväinen olen suoritukseemme, ja Voitto on nuori urho vielä, olen ylpeä, että se kestää jo näinkin hyvin häiriöitä ja keskittyy yhdessätekemiseen.

Hurja pistesaalis tarkoitti sitä, että saimme ALO -luokassa ykköstuloksen, kunniapalkinnon ja sijoituimme kolmanneksi. Luokassa oli yhteensä 13 koiraa. Olimme mukana HSKK -joukkueessa. Joukkuekisassa saimme hopeaa.

Palkintojenjaossa. Kokeen ylituomarina oli Carina Savander-Ranne.

ALO -luokan palkinnoille sijoittuneet. Luokan voitti vanhaenglanninlammaskoira  Czarlinda's Only With My Heart (joka palkintojenjaon aikaan olikin jo toisaalla) 199 pisteellä, toiseksi tuli Suhteellisen Käki 192 pistettä ja me jäimme pisteen päähän hopeasta, Votelle ALO1 190 pistettä KP.

Nuorten koirien tokoringissä opiskelevat Tekla ja Vote. Tekla kisasi piirinmestiksissä AVO -luokassa, ja voitti sen 282,5 pisteellä. Onnea Teklalle!

Maailman paras Voitto, ihan paras myös ilman ruusukkeita ja pokaaleita.

Sää suosi kun piirinmestiskisa-aamu koitti. Hieman jännityksellä odotin keliolosuhteita, sillä edelliset 12 tuntia oli satanut kuin saavista.



Meidän superhieno joukkueemme edusti HSKK:ta. Vasemmalta Essi ja Varma (EVL), Anne ja Tara (AVO), Annika ja Ninja (ALO), mie ja Vote (ALO). Voitto ihmettelee, että mistä noita tyttökoiria oikein tulee....
Kippis ja kulaus - joukkuehengelle ja päivän tuloksille!


Viimeistä alokasluokan ykköstä lähdettiin sitten hakemaan viikon kuluttua piirinmestiksistä. Aussien rotumestaruustoko järjestettiin lauantaina 10.9. Helsingissä. Menimme paikalle yhdentoista aikaan, kun oma luokkamme alkoi klo 13.30. Katri, Jyri ja Sari olivat tulleet Hyvinkäältä seuraamaan koetta. Vaikka olikin aussien rotumestiskoe, niin yhteensä kokeessa oli kaikissa luokissa vain 8 aussia. Alokasluokassa oli kolme.

Edellisen viikonlopun onnistunut koe oli mielissä sekä positiivisena että päänvaivaa aiheuttavana asiana. Tiesin, että koira osaa, ja toisaalta oli suorituspaineita, että nytkin pitää onnistua. Ihminen on hassu olento. Onneksi sain ennen koetta pääni nollattua kaikista menneistä ja tulevista, ja keskityin hetkeen ja koiraan. Kehässä oli hyvä fiilis koko kokeen ajan, siitäkin huolimatta, että tapahtui yllättäviä asioita.

Ensimmäisenä oli paikallaolo. Olimme tällä kertaa kolmen koiran ryhmässä keskimmäisenä (alunperin ryhmässä oli neljä koiraa, mutta yksi poistui heti alkumetreillä kun se haisteli maata eikä ohjaaja saanut siihen yhteyttä). Vieruskavereina meillä oli sheltti ja petit basset griffon tai mikä se rotu nyt olikaan, pikkukoiria siis.

Jouduin antamaan Voitolle tuplakäskyn maahan. Voihan samperi. Nyt on vissiin sitten hinkattu sitä, että kun ollaan sivulla niin ollaan sivulla eikä mennä maahan vieruskaverin käskystä. No nyt ei sitten menty ekalla omistajankaan käskystä, heh. Voitto ei kuitenkaan tässä katsellut muualle, vaan videolla näkyy selvästi, että se pitää kyllä minuun kontaktia, mutta tarvitsi silti lisäkäskyn. No, tästä lähti sitten heti reippaasti pisteitä kokonaisuutta ajatellen, kun paikkiksen kerroin on nelonen. Pisteitä 8.

Yksilöliikkeissä olimme suoritusvuorossa loppupäässä, ei kuitenkaan viimeisenä kuten piirinmestiksissä. Ehdin seurailla monen koirakon suorituksia ennen omaa vuoroani. Se ei vaikuttanut mitenkään omaan fiilikseeni, näin sekä hienoja onnistumisia että myös epäonnistumisia. Kun oma vuoro tuli, menin luottavaisin mielin. Paikkamakuun tuplakäsky ei enää kummitellut mielessä.

Seuraaminen - 10
Koira lähti heti mukaan kontaktissa, ja tämä oli kyllä omasta mielestänikin ehdottomasti paras seuraaminen mitä meillä on kokeessa ollut. Häiriö- ja kontaktitreenit ovat tuottaneet tulosta, sillä kontakti pysyy nyt jo paljon paremmin kuin aikaisemmin. Satunnaista tipahtelua, mutta siis edistystä on tapahtunut.

Maahanmeno - 9
Seuraamisosio ok, ja koira meni maahan suoraan, mutta hitaasti. Loppuperusasento ok ja koira totteli sivulletulokäskyä ripeästi. Hitaudesta lähti piste.

Luoksetulo - 10
Votelle tapahtui tässä aivopieru....vaan sitähän ei ulkopuolinen tiennyt. Tuli luoksetulossa nimittäin suoraan sivulle, vaikka on opetettu ensin eteen. Onneksi tuli suoraan perusasentoon niin tämä näytti siltä kuin se olisi mennyt by the book.

Noutoesineen pitäminen - 10
Tässä koira mielestäni kerran korjasi otetta, ei kuitenkaan purrut tai mälvännyt, ja piti kapulaan rauhallisesti. Itse olen tässä liikkeessä myös todella rauhallinen ja kun liike päättyy niin olen opettanut, että koira jää vielä istumaan eteeni ja jäämme odottamaan siihen seuraavaa liikkeen siirtymää, eli pidon jälkeen ei tapahdu mitään kiihdyttävää (varmistelen tällä, että pito pysyisi rauhallisena).

Kauko-ohjaus - 0
Oijoi. Mitä tapahtui tässä? Koira meni ensimmäisestä käskystä maahan. Mutta kun tuli aika tehdä asennonvaihto ja mennä istumaan, koira tuijotti minua kuin ei olisi yhtään tajunnut, että nyt pitää nousta istumaan. Nousi kuitenkin reippaasti perusasentoon kun liike päättyi. Itse en onneksi näyttänyt koiralle pettymystäni, se oli iloinen eikä varmaan edes tiennyt tehneensä väärin. Eikun pään nollaus ja kohti seuraavaa liikettä....

Hyppy - 9
Tästä en tiedä mistä piste lähti, hyppy oli omasta mielestäni täydellinen alokasluokan suoritus. Onneksi pistemenetys ei kuitenkaan vaikuttanut lopputulokseen.

Kokonaisvaikutus - 9


Pisteet yhteensä 166, joten sehän riitti ykköstulokseen, eikä ollut edes rajoilla, vaikka ensin ajattelinkin, että taisi kakejen nollaus nyt tarkoittaa sitä, että joudumme käymään vielä yhden alokasluokan kokeen! Vaan ei, ihan mahtavaa. Nyt on kasassa kolme ykköstä alokkaasta, ja koulutustunnus TK1.

Nyt alamme treenata avointa luokkaa. Ja jos tälle syksylle löytyy kohtuullisen matkan päästä vielä mahdollisuus BH -kokeeseen, niin saatamme myös osallistua sellaiseen. Järvenpäässä olisi ollut 22.9. mutta meillä on samana päivänä joukkotarkkiaika, eli käydään tsekkaamassa Voten silmät, sydän ja polvet. PK -tottista on nyt kyllä vähemmän otettukin, kun pääpaino on ollut tokossa, mutta uskon, että Voitto on aika pienellä vaivalla siihenkin kokeeseen valmisteltavissa. Paikkamakuuhan sillä on ollut varma jo pitkään.

Tänään lähdemme Jyväskylään kun Ninjalla on Salmen valmennus. Ninjalla on ollut tosin hieman jumeja ja etujalallaan himmailee tahtia, joten katsotaan pystyykö sen kanssa treenaamaan puoltatoista tuntia, todennäköisesti vauhtiliikkeet erittäin rajoitetusti. Vote lähtee turistiksi, niin jos Ninjan kanssa ei pysty treenaamaan koko aikaa, voin kysyä josko Voitolle voisi katsoa esimeriksi merkin kiertoa, tunnaria, noutoa tai kaukokäskyjä.


Voitto oli herrasmies ja antoi aussirouvan voittaa "rinnan mitalla". Rotumestiskokeen ALO -luokan parhaimmat aussit, Vote siis sijalla 2. Kaikkien rotujen osalta ylsimme yhden liikkein nollauksen vuoksi sijalle 8/13.














keskiviikko 31. elokuuta 2016

Paluu arkeen - uudessa kodissa!


Dear blogi, edellisestä kerrasta on vierähtänyt tovi joten päivitetäänpäs Voitto –pojan viimeisimmät kiusaukset ja kuulumiset.

Meillä menee hyvin, edelleen. Vodesta on kuoriutunut mahtava harrastuskaveri, ja arjessakin se on näyttänyt aikuistumisen merkkejä – ei tarvitse enää valvontakameroista kesken työpäivän katsella kuin tuo rallattelee oliiviöljypullo suussaan pitkin kämppää. Vaan ei sillä, kovin on vähäistä se riiviöinti mitä Voitto pentuaikanaan harjoitti, eli en kyllä voi sanoa, että se olisi ollut mitenkään raskas juniori. Ollaan nyt asuttu Söderkullassa pari kuukautta, ja viihdymme mainiosti. Koiratkin ovat kotiutuneet todella hyvin. Ja aika huippua, meillä on ihan parhaat seinänaapurit. Täällä ei onneksi tunnu asuvan koiravihaajia eikä kyttääjiä, vaan kaikille on tilaa, niin pihassa kirmaaville lapsille kuin eläimille ja niiden kaikenkarvaisille omistajilleen. Tykkään meidän uudesta kodista, ja nyt on sellainen fiilis, että en koskaan halua muuttaa täältä pois.
 
"Voitto viettää kesäpäivää terassilla ja vahtii, ettei oviaukosta kuljeta noin vain..."
"Voittomies, ikää 1 v 11 kk"

"Löytyihän täältä lähistöltä myös treenikenttä."

"Vietettiin kesälomalla yksi Sibbo -päivä ja käytiin tutustumassa lähiseutuihin. Tässä makoillaan Sipoon kirkon pihanurmella, taustalla taitaa näkyä pappila."




 
Syykuussa Vode täyttää 2 vee. Siltikin se tuntuu vielä toooosi nuorelta kaverilta.
Heinäkuussa pyörähdimme Mänstälässä näyttelyssä. Kasvattaja Maaritin ja Voden sisarusten omistajien kanssa oli sovittu yhteisestä picnic –päivästä näyttelyn merkeissä. Ja tokihan näille G –pennuille oli kiva saada näyttelytulos nuorten luokasta. Esitin Voiton itse, koska kenraaliharjoitusten perusteella se meni kehässä kanssani vallan mainiosti. Ja niin tuo esiintyi Mäntsälässäkin hyvin. On kyllä kiva mennä Voiton kanssa kehään, olipa laji sitten mikä tahansa, kun voin luottaa koiraan ja tiedän, että se osaa käyttäytyä nätisti. Näyttelytuloksena ERI. Velipoika Wäinö (Glenhouse’s Gandalf) oli samassa kehässä, ja voitti luokan saaden myös SA. Tuomarin mukaan Wäinö oli rungoltaan kehityyneempi kuin Voitto. Mutta siis hienot velipojat, ensimmäisessä näyttelyssä erinomaiset.


"Ihanat pojat, Voitto ja Wäinö"

Voten ensimmäinen näyttely nuorten luokassa, Mäntsälässä 16.7.2016, tuloksena ERI NUK2,  tuomarina ruotsalainen Skaar Torbjörn. Arvostelu kuului näin: Good head & expression, good ears. Good neck. Well Angulated front & rear. Good body. Moves well. Well presented."
Voitto oli mukana myös kasvattajaryhmässä.


 Kesäkuussa näimme livenä myös Puolassa asuvaa Suvi –siskoa, joka oli omistajansa Urzsulan kanssa käymässä Suomessa. Vietettiin jälleen G –sisarusten kesken yhteistä laatuaikaa, ja juhannuksen jälkeisenä maanantaina karautimme Pukkilaan paimentamaan. Sisaruksista Greta ja Alma ovat harrastuksessa jo edistyneempiä, meille paimennuskerta oli toinen. Voitto hiffasi jutun juonen melko nopeasti, ja koutsimme sanoikin, että tosi hienosti tekee ja että seuraava askel olisi sitten se, että ohjaaja opettelisi lajia. Köh...eipä taida meikäläisestä olla heilumaan kepin kanssa siellä lampaiden joukossa. Yritin kyllä. Onneksi koutsi suostui pitämään lampaista huolta, itse lähinnä pyörin siellä seassa koiran takia. Ei ole mun laji. Vähän niinku agility. Liian monta liikkuvaa osaa. Mutta kiva nähdä miten koira toimii paimennuksessa, lajissa johon se aikoinaan kauan kauan sitten jalostettiinkin.
 
"Sisarukset Wäinö, Greta, Suvi, Voitto ja Alma Pukkilassa kesäkuussa 2016"

"Vote lambeilla"

"Puolassa asuvassa Suvi -siskossa ja Voitossa on paljon samaa näköä"
 

 No, ollaan me ehditty kesän aikana tehdä paljon muutakin. Nuorten koirien tokorinkiin pääsyn myötä ollaan ahkeroitu lajin parissa aika mukavalla tempolla. Elokuussa uskaltauduimme ensimmäiseen ALO -luokan kokeeseen. Koe oli Hyvinkään Käyttökoirien järjestämä ja tuomarina toimi Kaarina Pirilä. Toki tiesin, että Voitto osaa jo paljon asioita, mutta ainahan koetilanne on erilainen kuin treeni ja toisaalta vilkas nuori aussipoika on sen verran kiinnostunut ympäristöstään, että en ollut varma kun ei ollut aikaisempaa kisakokemusta Voiton kanssa, että miten saan sen pidettyä tekemisen moodissa koko suorituksen ajan ilman palkkaa. Eipä tarvinnut siitä asiasta kyllä olla huolissaan, Voitto teki varsin kauniin suorituksen osaamisen tasoomme nähden, ja kuittasimme 174,5 pisteellä oikein luokkavoitonkin ensimmäisestä kokeestamme! Tuomari kertoi kokeen lopuksi mistä pisteet lähtivät, mikä oli minusta tosi kiva, sillä jatkoa ajatellen se on ihan arvokasta tietoa. Lisäksi oli kiva, että liikkeiden välillä ei purettu näitä asioita, vaan silloin sai keskittyä koiraan, ja sitten vasta suorituksen jälkeen oli mahdollisuus jälkipuintiin. Itselleni jäi kotiläksyksi vaimentaa viuhuvat käteni, ne heiluivat välillä kuin heinämiehellä, ja esimerkiksi koiran siirtyessä edestä perusasentoon, väistän kädelläni ja se näyttää siltä kuin antaisin koiralle ohjausta. Kieltämättä tuo tiedostamaton kädenliike siltä näyttikin, kun jälkikäteen katsoin suorituksen videolta. Nyt ollaan hiottu tätä paremmaksi....katsotaan sitten miten käy kun seuraavan kerran astelemme kokeeseen tulevana sunnuntaina. Joka tapauksessa kisaaminen Voiton kanssa tuntui kivalta. Voin luottaa koiraan, se pysyy kanssani eikä lähde haahuilemaan minnekään, ja ottaa iloisesti vastaan myös suullisen kehun silloin kun palloa tai namia ei ole tarjolla.
 
"Voiton ensimmäinen tokokoe Hyvinkäällä 2.8.2016, ALO1 luokkavoitto 174,4 pistettä. Tuomarina Kaarina Pirilä."
 
 
Ensimmäisen kokeen jälkeen halusin petrata seuraavissa:
 
- seuraamisen kontaktia paremmaksi ja satunnaista poikittamista pyrittävä vähentämään vahvistamalla oikeaa seuraamispaikkaa (tämä asia yleensä korjaantuu kun koira on matalammassa vireessä liikkeen alkaessa)
 
- luoksetulossa paikalle jätettäessä ei saa tulla tassujen liikuttelua ja luoksetulossa pitää tulla perille asti tiiviisti, eikä jäädä himmailemaan vauhtia loppumetreillä
 
- liikkeestä maahanmeno on varma liike, mutta haluaisin maahanmenoa nopeammaksi
 
- ryhmäliikkeessä kuunteleminen, ettei koira mene makaamaan tai nouse vieruskaverille osoitetusta käskystä
 
- noudon pito-otetta tiukemmaksi, koira pitää siististi eikä pure tai mälvää, mutta ote saisi mielestäni olla vankempi
 
- omat kädet hallintaan
 
 
 
Edellä mainittuja asioita ollaankin nyt lähdetty työstämään eteenpäin, sillä syyskuussa meillä on edessä niin piirimestaruus- kuin rotumestaruuskisat alokasluokassa.
 
"Valmiina treeneihin. Kotikentällä."

"Seuraa."
(c) Nina Palmu

"Mikäköhän on seuraava käsky...."

"Kontaktitreeniä"
 
 
Elokuussa olimme nuorten koirien ringin koulutuksessa Lahdessa. Kouluttamassa oli Oili Huotari, hallitseva tokon maailmanmestari. Harjoittelimme muun muassa liikkeestä maahanmenoa, ja sitä miten saadaan siihen vauhtia. Heitin koiralle namia ja kun se juoksi sen perään, pakitin itse ja sitten kutsuin koiraa luokse ja annoin sille yhtäkkiä koko kropallani sekä suullisena käskyn maahan. Kriteerin pitäminen tässä tärkeää, eli palkkaisin vain niistä maahanmenoista jotka ovat nopeita ja täyttävät kriteerini. Jos palkkaan kaikista, niin silloinhan koiralle ei tule eroteltua mikä on se vauhti mikä on hyvä. Tätä ei useinkaan ajattele treeneissä, vaan sitä palkkaa koiraa siitä kun se ylipäätään tekee oikean asennon. Nyt siis pidettävä mielessä, että määrittelee kriteerinsä ja pitää siitä kiinni. Parivuotiaalta koiralta voi jo vaatia. Oili sanoi loppusanoissaan, että olen saanut kivanoloisen koiran. Vaikka olen itsekin sitä mieltä ja pidän Voitosta sellaisena kuin se on,  niin kiva kuulla kun joku ulkopuolinen sanoo koirasta niin. Lisäksi näytin miten olemme kaukoja opetelleet, ja ne olivatkin hyvällä mallilla (maahan-istu-maahan). Oili sanoi, että koska Voitto on jo taitava niissä, niin siltä voi alkaa jo vaatia. Lisäksi minun pitää alkaa enemmän häivyttämään namikättä, koska koira on siinä melko lailla kiinni. Olen tehnytkin Vodelle luopumisharjoituksia, mutta lisää toistoja tarvitaan. Oili sanoi myös, että koirassa löytyy myös röyhkeyttä, ja jos se yrittää hamuta lelua taskustani (varastaa), niin tulisi kieltää. Puolituntinen vuoromme meni nopeasti ohi, onneksi kuitenkin olimme seuraamassa muidenkin rinkiläisten treenisuorituksia, sieltä tuli paljon ideoita omiin harjoituksiin. Erittäin hyödyllinen ja kiva päivä, ei tuntunut edes pitkältä kun oli mielenkiintoista asiaa.
 
 
Ollaan vielä aika vähän tokoiltu ylempien luokkien liikkeitä, eli sikäli herkullinen tilanne Voden kanssa, että en ole ehtinyt vielä pilaamaan mitään. Päätin nyt panostaa siihen, että heti alusta tehdään järkevästi ja mieluiten jonkun valvovan silmän alla. Kuinka ollakaan, bongasin, että meidän asuinpaikkakunnaltahan löytyy hurjan hyvä kouluttaja, joka on lajin kokenut konkari, ja minulle oli hanta myös suositeltu eräiden treenikavereiden toimesta. Olemme käyneet nyt pari kertaa Jessican koutsauksessa, aina tunti kerrallaan, ja aiomme jatkaa näitä kerran kuukaudessa tapahtuvia yksityistunteja pidemmän aikaa. Haluan käydä yhdellä ja tietyllä kouluttajalla säännöllisesti, vaikka osallistuisinkin muihin koulutuksiin samaan aikaan, sillä ajattelen, että on etua jos joku tietää meidän historiaamme alusta lähtien ja näkee myös edistyksen, ja toisaalta myös jos taantuma iskee jossain kohtaa. Ninjan kanssa ollaan käyty muutama vuosi Jyväskylässä, ja Salmelta saamiamme oppeja pystyn hyödyntämään myös Voiton kanssa. Koska Jyväskylään on kuitenkin pitkä matka eikä koulutusaikoja välttämättä ole nopealla varoitusajalla järjestettävissä niin helposti, on meille erinomainen vaihtoehto se, että voidaan Voden kanssa käydä yksäreillä tuossa muutaman kilometrin päässä. Heti ensimmäisestä koulutuskerrasta tuli kiva fiilis ja varma tunne, että täällä haluan käydä Voiton kanssa. Mitä opiskelemmekaan juuri nyt....siitä lisää seuraavalla kerralla. Kuin myös Jokelan tokoilijoiden treeneistä. Olemme päässeet mukaan Jääskeläisen Sannan koordinoiman treeniryhmän jäseneksi, ja sillä porukalla onkin ollut monet hyödylliset treenit, joissa on hyvä harjoitella muun muassa erilaiaisia häiriöitä, ja sitä, että paikalla on paljon ihmisiä ja vieraita koiria.
 
"Ninja ja Voitto Jyväskylässä"
 
 
Suunnitelmissa syksylle on myös BH -kokeen suorittaminen. Ja muuten ollaan vain ja nautitaan raittiista ulkoilmasta, uudesta kodista ja poltellaan kynttilöitä.
 
"Kun treenihommat on tehty, voi vaikka palkita ittensä saunalla (ja kylmällä juomalla)...Vote ja juhannusvihta."



Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!
 
 
 
 


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Uimakoulua, tokoilua ja uusia tilanteita...

Voitto on ehtinyt nuoren uroksen ikään, ja olen tässä hieman odotellut, koska se alkaa toden teolla kokeilla rajojaan. Toistaiseksi se on ollut yhtä suloinen pikkuriiviö kuin aikaisemminkin, ehkä jopa rauhoittunutkin hieman, ja laumassa on säilynyt sopu, joten olen vain saattanut huokaista helpotuksesta ja kiitellä tuuriani.


Hartolassa 4/2016




Terveiset Porvoosta!

Olimme muutama viikko sitten kyläilemässä ystäväni luona, ja hänen 8 -vuotias tyttärensä oli piirtänyt meille tällaisen muistoksi. Liikuttava <3 

Samaisesta kyläpaikasta löytyi mukavan pehmoinen tossu kokoa 27/30. Voitolla on tapana kantaa kenkiä ja tuoda niitä näytille, se ei kuitenkaan hajota niitä. Hmm...ehkä siltikin joskus hieman ärsyttävä tapa...joten parempi ainakin omassa kotona säilyttää kengät kaapissa...

Vappua vietimme Vierumäellä mökkeillen.

Edellisellä kerralla taisin mainita Uudenmaan kennelpiirin nuorten koirien tokoringistä. Kävimme Voiton kanssa näyttökokeessa 19.4. Se pidettiin Porvoossa, samaisella kentällä missä olen pari vuotta sitten Ninjan kanssa kisannut belgien rotumestaruustokossa. Myös Voden sisko Greta ohjaajansa Jyrin kanssa oli samaisessa näyttökokeessa, joten Glenhouse's -koirat olivat hyvin edustettuina. Näyttökokeessa arvosteltiin liikkeistä alokasluokan paikkamakuu, seuraaminen (joka oli pidempi kuin ALO -luokassa), nouto tai vaihtoehtoisesti kapulan pitäminen, luoksetulo sekä yksi vapaavalintainen liike. Näiden lisäksi arvioitiin koirakon yhteistyötä, joka olikin paikkamakuun ja luoksetulon ohella suurimmalla painoarvolla arvostelussa. Näyttökokeen arvostelivat kokeneet konkarit Pernilla Tallberg ja Jessica Svanljung. Rinkiin pyrkijöitä oli 12 koirakkoa. Suoritusjärjestys arvottiin paikan päällä. Mulle ja Voitolle osui arpa numero 12 eli pääsimme suorittamaan viimeisenä. Paikkamakuut tehtiin kolmessa ryhmässä.

Paikkamakuuta olemme treenanneet pääasiassa BH -koemaisesti ja erilaisissa häiriöissä, mutta kuitenkin joitakin kertoja myös tokon ALO -koemaisesti. Paikkamakuussa en jännittänyt sitä, etteikö Voitto pysyisi paikallaan, mutta jännitin sitä, että nouseeko se istumaan tai meneekö se rivissä ollessamme maahan vieruskaverin käskystä, sillä tätä oltiin harjoiteltu vähemmän. Vaikka oma sydän pamppailikin melkoisesti siellä rivistössä seistessä, niin Voitto suoritti tämän osion hienosti ja saatoin olla ylpeä pikkukakarasta.


Seuraamisen ensimmäiset pari metriä alkoivat hyvin, mutta nuoren koiran kokemattomuus alkoi näkyä melko pian liikkeellelähdön jälkeen. Voitto alkoi ihmetellä yleisöä ja katseli hämmentyneenä ympärilleen eikä muistanut pitää minuun kontaktia, olkoonkin, että se kuitenkin käveli vieressäni....Se tosin muistutti enemmän sunnuntaikävelyä kuin tokon seuraamisliikettä. Seuraamiskaavio oli onneksemme niin pitkä, että meille jäi mahdollisuus parantaa loppua kohti. Jossain kohtaa Voitto "heräsi" ja tajusi, että ai niin tama olikin tämä liike. Seuraamisen hidas osuus olikin sitten jo todella hyvä. Palkkaamattomuustreenejä ei ole tehty vielä kovin paljoa, joten pitkä seuraaminen varmasti oli vaikea koiralle.

Seuraamisen jälkeen tehtiin luoksetulo. Voitto jäi istumaan eikä yrittänyt lähteä perääni. Hieman se siirsi toista tassuaan kun jätin koiran. Tuli hyvällä vauhdilla kun kutsuin, mutta yllätyksekseni koira tuli suoraan sivulle vaikka olen sen opettanut eteen istumaan (pk -puolta silmällä pitäen). No, tässähän ei sinänsä ollut väliä tuleeko koira eteen vai sivulle, kokonaisuutenahan liike meni ihan kivasti kuitenkin.

Luoksarin jälkeen tehtiin nouto. En halunnut ottaa koiralle vielä noutoa kokonaisena liikkeenä, joten teimme kapulan pidon. Se meni mielestäni hyvin. Voiton ote kapulasta oli rauhallinen eikä se mälvännyt sitä. Ote saisi mielestäni olla hieman napakampi, nyt koira ehkä hieman pitää kapulaa löysästi.

Vapaavalintaisena liikkeenä teimme liikkeestä maahanmenon, koska se on ainoa jäävistä minkä osaamme. Voitto reagoi käskyyn nopeasti, ja meni maahan ihan kivalla tempolla, joskin varmasti koira pystyisi menemään vieläkin nopeammin. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.


Sitten jäimme jännityksellä odottamaan tuomiota, joka oli tuleva sähköpostitse parin viikon kuluessa näyttökokeesta. Se olikin sitten iloinen uutinen kun saimme tiedon, että pääsimme Voden kanssa rinkiin kahdeksi vuodeksi! Ihan mahtavaa päästä treenaamaan porukassa, jolla on samansuuntaisia tavoitteita, ja tietenkin luvassa on myös huippukoulutuksia. Ja hei, aika mahtista, Greta ja Jyri pääsivät myös rinkiin, joten sisarukset pääsevät molemmat oppimaan uutta ringin puitteissa. Toiminta käynnistyy syksyllä. Palaute, jonka saimme ringin näyttökokeen arvostelleilta tuomareilta kuului likipitäen näin: "Koira työskentelee hyvällä tempolla, ja se vastaa hyvin suullisiin kehuihin, voisi kuitenkin keskittyä hieman paremmin". Nuo kaksi ensiksi mainittua ovat oikein hyvä lähtökohta alkavalle harrastusurallemme, ja mitä tulee keskittymiseen, niin se onkin varmasti yksi niistä asioista, joita tulemme työstämään paljon heti alusta lähtien. Pikkuisen paimenkoiran pitää skannata ympärillä tapahtuvia asioita, joten häiriö- ja kontaktitreenit jatkuvat. Palaute oli mielestäni kannustava, ja odotan kyllä innolla kun päästään ekoihin ringin koulutuksiin!

Tokon ja tottiksen treenailu pääsee toden teolla käyntiin, kunhan pääsemme pian muuttamaan ja ollaan taas koko lauma kotona 7 päivää viikossa. Saanen uuden asunnon avaimet juhannusviikolla, joten muutto varmaan alkaa sitten melko pian sen jälkeen. Tosin juhannuksen jälkeisen maanantain olemme varanneet paimennukselle. Voiton sisko Suvi saapuu omistajansa kanssa Puolasta Suomeen muutamiksi päiviksi, joten luvassa sisarustreffejä - ihan mahtavaa!

Vode Hartolassa...ja mitä ilmeisemmin jotain mielenkiintoista vilahti juuri metsänlaidalla...



Voden kanssa ollaan treenailtu kesää silmällä pitäen myös uimista. Vesi selkeästi kiinnostaa koiraa ja se tykkää hyppiä lätäköissä ja kahlata ojanpohjissa, mutta varsinainen uiminen ei ole oikein auennut penskalle. Niinpä menimme koirauimalaan harjoittelemaan. Ollaan nyt käyty kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla noin kuukausi sitten Voitto oli vielä melko ihmeissään ja varmaan olisi mieluummin pyrkinyt altaasta sinne reunalle missä minä seisoskelin, mutta toisella kertaa huomasi selkeästi, että oli päässyt jutun juonesta kiinni ja hinku altaaseen oli kova. Siinä missä ensimmäisellä kerralla Vode ei vielä innostunut vedessä kelluvista leluista, vaan sillä oli täysi työ keskittyä pinnalla räpiköimiseen, niin toisella kertaa hiffattiin jo, että hei näitä lelujahan voi noutaa vedestäkin! Uimasilla olivat myös Voiton sisarukset Alma, Wäinö ja Greta sekä Naksu -mamma. Itselläni oli ekalla kerralla mukana Vode ja Remu molemmat, toisella kertaa vain Vode, ja jatkossakin jos mennään isomman ryhmän kanssa aion ottaa mukaan vain yhden koiran, kyllä se itselle on huomattavasti rentouttavampi kokemus niin.

Jiihaa, lelua voi noutaa myös vedestä! Voitto Onnenkoira -uimalassa 14.5.2016



Viestiä ollaan myös treenattu kerran pari kevään aikana, ja senkin treenaus saa sitten hieman lisäpontta kun pääsemme muuttamaan ja sen myötä viestiparini Sari on lähempänä.


Sipoon lenkkipolut kutsuvat!


Tänään 15.5. olin koko päivän JSKK järjestämässä viestikokeessa, en kuitenkaan kilpailemassa vaan radalla kellottamassa aikoja, esineruudussa piilottamassa paavopesusieniä, lompakoita ja pehmoleluja....ja päivän päätteeksi toki myös tottiskentällä katsomassa koirakoiden suorituksia. Voitto, Remu ja Ninja olivat mukanani, ja ne pääsivät sitten lopuksi kukin hieman kentälle treenailemaan. Voitto oli kanssani katsomassa koesuorituksia, ja käytin hyväkseni kentällä kuuluvat laukaukset ja tein Vodelle namilla seuraamista ja myös ihan sellaisen harjoituksen, että kun laukaukset kuuluvat, niin istumme vain katsomossa mutta mitään erityistä ei tapahdu. Vode ei reagoinut laukauksiin mitenkään. Annoin koiran käydä tutustumassa muutamiin kentällä olleisiin vieraisiin ihmisiin, ja vaikka Voitto ei olekaan sellainen koira, joka menee heti kaikkien syliin vaan pikemminkin on välinpitämätön, niin kyllä se kuitenkin antautui tuomarin ja parin katsojan rapsulteltavaksi.



JSKK -kentällä viestikokeen tottiksia seuraamassa 15.5.2016




Edessämme on varmasti aktiivinen kesä ja monenlaisia mukavia tapahtumia. Voitto on mainio koira, ja kun se vielä saa hieman itsevarmuutta (jännittää hieman lapsia, joskaan ei enää niin paljon kuin aikaisemmin) niin se on ihan täydellinen koira minun käteeni. Vode on kiltti ja kuuliainen, melko vilkas, aina innoissaan mitä tahansa teemmekään. Se on utelias mutta ei kuitenkaan mene suin päin uusiin tilanteisiin vaan harkitsee. Hyväksyy toiset koirat, ei rähjää remmissä, ei näyki eikä käyttäydy salakavalasti. Vaikka se onkin kovasti minun perääni, niin se ei kuitenkaan ole osoittanut eroahdistuksen merkkejä. Voitolla on myös jonkin verran dominanssia, ja nyt hiljattain se on mielestäni alkanut kokeilemaan paikkaansa laumassa ja niiden leikit Ninjan kanssa ovat rajumpia kuin aikaisemmin. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Ninja on ja tulee olemaan jengin kuningatar. Remu ja Voitto ovat välillä kuin majakka ja perävaunu, sen lisäksi, että ne matkustavat autossa samassa boksissa niin ne myös usein nukkuvat kylki kyljessä ja kantavat samaa lelua - koskaan ne eivät ole ottaneet yhteen. Remu väistää Voittoa, joten ehkä niiden ei edes koskaan tarvitse käydä keskustelua siitä kuka on kuka.


Reilu viikko sitten kävimme Voden ja Ninjan kanssa Haminassa tokoilemassa ja tapaamassa ystävääni Marikaa. Marikalla on kaksi malinoisia, ja olemme aikanaan tutustuneet silloin kun Ninja oli vielä pentu. Pääsin kuokkimaan Marikan treeniryhmän harjoituksiin, ja sen päätteeksi käytiin sitten vielä Haminan satamassa terdellä. Voitto ja Ninja pääsivät pelmuamaan mereen, ja ottivat siitä ilon irti kuumana kesäpäivänä.




Haminassa 7.5.2016.




Tähän loppuun vielä yksi videonpätkä, läpileikkaus Vottosen keväästä 2016.







tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kaikenlaista, monenlaista mietettä ja hiekkakenttien kutsua...


No niin, nyt on saatu treenailla ajan kanssa läpi pääsiäisen kun työt eivät ole haitanneet harrastusta ja kelitkin suosineet ulkoilma-aktiviteetteja.

 

Perjantaina siis treenailtiin Anun ja Marin kanssa kuten edellisessä blogitekstissäni jo kerroinkin. Lauantaina ajelimme sitten pitkästä aikaa Jokelaan Tytin ja Sampan luokse. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Saatiin lisää asioita ”vikalistalle”, kun pääsimme rikkomaan ainakin paikallamakuuliikkeen. Yleensä aina leikitän Voittoa ennen kentälle saapumista, ja nytkin tein niin. Ensimmäisenä tultiin kehän laidalle ilmoittautumiseen. Siinä oli neljä ”vierasta” (joista kaksi ennestään tutumpaa) ja yhdellä oli myös koira (Jonna ja Töpö). Voittoa kiinnosti Töpö ja jossain kohtaa pääsikin livahtamaan sivultani – ”jos ihan vähän vaan nuuskaisen”, mutta palasi kuitenkin käskystä vierelle ja saatiin ilmoittautuminen tehtyä. Pienen pientä pöhinää piti tietenkin sitten pitää tälle neljännelle tyypille, jota emme koskaan olleet nähneet. Se ei kestänyt kauaa, ja päästiin siitä sitten tekemään paikkamakuuta. Täysin minun syytäni, että se meni pipariksi. Liian monta sellaista asiaa, jotka mun olisi pitänyt ottaa huomioon, pääsi tapahtumaan. Vaan kun en kauheasti negatiivisuudessa kylpemisestä pidä niin pakko ajatella, että hyvä kun treeneissä sattuu ja tapahtuu, niin ei sitten menen kokeisiin niin, että luulee koiran olevan valmis.

 

Oli ajatus siis, että Jonna ja Töpö suorittavat seuraamista ja jääviä sekä luoksetulon kun Vode makoilee kentällä BH:n tapaan, totesin, että noutoa Voitto ei vielä kestä. Vein Voden paikkamakuuseen, ja jätin lelun sen taakse, kuten olen tehnyt monen monta kertaa ja olemme saaneet onnistumisia. Kävelin poispäin koirasta noin 15-20 metriä ja jäin selkä koiraan päin. Jonna alkoi tekemään Töpön kanssa seuraamista. Voitto oli kuulemma maannut levottomasti jo heti alussa ja kun Jonna ja Töpö lähestyivät koiraa seuraamisliikkeen aikana, se oli vilkuillut leluansa selän takana. Jonna ja Töpö siirtyivät sitten tekemään luoksetuloa. Tätä oli edeltänyt pallopalkka, se oli varmasti liikaa Voitolle, sillä vaikka se ei tässä kohtaa lähtenytkään mihinkään, niin kun vain hetki pallon näkemisen jälkeen tuli Töpölle luoksekutsu, myös Voitto ampaisi sinne minne Töpökin. Se ei siis tullut minun luokseni vaan lähti toisen koiran perään. Onneksi Töpö ei ollut moksiskaan. Eikä Voittokaan mitään toisille koirille tee, se on lähinnä uteliaan kiinnostunut niistä, mutta kun vastapuolesta ei tiedä, niin onneksi tässä kohtaa nyt kuitenkin kyseessä oli Töpö. Voitto tuli kutsusta luokse, kehuin siitä, joskin treeniryhmässä oli keskustelua siitä olisinko saanut kehua sitä siitä, koska lähtökohtaisesti koira oli tehnyt väärin ja lähtenyt paikaltaan, eli minun olisi tullut palauttaa se alkuperäiseen paikkaan, ja ehkä vieläpä niin, että haen koiran sieltä mihin se oli ampaissut. Vaan kun olin auttamattomasti myöhässä niin tämä meni nyt näin. Itse ajattelin sen ehkä niin (siis kun kehuin koiraa luoksetulosta), että koska koira oli ehtinyt jo lähteä paikaltaan enkä itse ollut ajoissa mukana keskeyttämässä sen toimintaa, päätin niin sanotusti korjata tilanteen antamalla uuden käskyn ja siis itse mietin sen niin, että jos koira keskeyttää minkä tahansa ei-toivotun toiminnan ja tulee luokse kutsusta niin se on aina hyvä. Jäin kuitenkin pohtimaan asiaa, ja täytyy miettiä tulevia treenejä silmällä pitäen, että visioin mielessäni mitä teen jos koira lähtee toisen koiran perään. Voitto oli tähän asti pysynyt hyvin paikallaan aikaisemmissa treeneissä, joten ehkä hieman yllätyksenä tuli itselleni. Mutta ryhmäläiset olivat sitä mieltä, että koira oli tänään ja tässä kyseisessä harjoituksessa ehkä jo alun alkaen väärässä mielentilassa, ja myös lelu saattoi tehdä sen levottomaksi, lisäksi palloleikki Töpön kanssa oli sille liian suuri häiriö (no jos noutokin on, niin miksei pallo olisi). Sen jälkeen kun Voitto oli karkuureissulta palannut minun luokse, palautin sen takaisin maate alkuperäiseen paikkaan. Töpölle tehtiin uusi luoksetulo, palloja ei näytetty eikä niillä leikitty. Voitto ampaisi Jonnan luoksetulokäskystä jälleen pois paikaltaan, joskin tällä kertaa se tuli suoraan minun luokse. Koska olin selin koiraan, ryhmäläiset epäilivät, että se ei ole koiralle vielä tarpeeksi vahva ja se luuli, että kutsu tuli minulta. Toistimme tätä vielä pari kertaa, ja lopulta pääsin palkkaamaan koiran kun se pysyi paikallaan. Palkkasin nämä jälkimmäiset kerrat ruualla, ja lelu oli jätetty pois selän takaa. Pohdimme, että seuraavaksi tulee tehdä palauttavia treenejä, eli ei liian vaikeita vaan sellaisia, että koira varmasti onnistuu ja päästään palauttamaan mieliin mikä se paikallamakaaminen taas olikaan. Tytin kanssa myös mietittiin erilaisia paikkamakuu –harjoitus variaatioita. Esim. sitä, että opettaa koiran paikalla maatessaan katsomaan ohjaajaa eikä pyörittelemään päätänsä, ja samoin palkkaustapoja, esim. kun on helpompi harjoitus niin vähentää pikkuhiljaa palkan määrää ja sitten aina mitä vaikeampi harjoitus niin koira saa isomman palkan. Mielentilaan kiinnitettävä huomiota myös Voiton kanssa, vaikkei se olekaan yhtä kiihkeä kuin tuo belgini, mutta helposti siitäkin saa tehtyä levottoman paikallamakaajan, jos koira on väärässä vireessä. Tämäkin minun pitäisi tietää jo Ninjan kanssa treenailusta, vaan ehkäpä tämä pieleen mennyt treeni vasta herätti ajattelemaan asiaa Voiton kannalta.

Seuraamista katsottiin myös, ja siinä imutuksen kanssa koiran paikka on hyvä, mutta muutoin Voden perä hieman aukeaa. Vasemmalle käännöksissä koira korjaa hyvin paikkaa. Tässä harjoituksessa yritetettiin palkata myös niin, että koira saa iskeä kiinni kuolleeseen leluun jota pidän vasemmassa kädessä, niin että käsi on koiran pään toisella puolen ja koira luopuu lelusta. Ajatuksena oli siis, että se palkka tulisi sieltä ”takaa” ja koira saa sen kun korjaa kroppaansa vinosta suoremmaksi, jolloin poikittaminen vähenisi…en osaa kuvailla sitä nyt tähän niin, että jollakulla tätä lukevalla syntyisi käsitys mitä tahdon sanoa, mutta luulen, että sain ideasta kiinni, eli muistiinpanoksi lähinnä itselleni. Kuollut lelu ei oikein auennut Voitolle, sillä kun vapautin sen leluun joka vain oli paikallaan kädessäni, se katsoi minua hoomoilasena. Ja kovin helposti lähdin itse auttamaan koiraa, jolloin se lelu taas tuli edemmäksi eikä tuota kropan korjaamista tapahtunut. No, jos on koiralle vaikeeta välillä niin ei saa ohjaajakaan aina papukaijamerkkiä.

 

 Sunnuntaina ei varsinaisesti treenattu muuta kuin ”kauniisti ihmisten ilmoilla” –juttuja. Ajeltiin Sipooseen katsomaan tulevia kotikontuja. Sieltä piipahdimme vielä kyläilemässä Orimattilassa, tällä kertaa ihan päiväkseltään.

Sipoossa tulevien lenkkimaastojen välittömässä läheisyydessä.


 

Maanantainakin olimme liikekannalla. Ajelimme puolilta päivin Hyvinkäälle, ja kun olin käynyt murkinoimassa Katrilla ja Jyrillä, pakattiin koko lössi koirat autoon ja mentiin jäähallin kentälle ottamaan tottis- ja tokotreeniä. Myös Sari ja Wäinö –koira liittyivät seuraan, joten saatiin hyvät häiriötreenit ja samalla myös paikallaoloryhmät. Kiinnitin nyt huomiota niihin asioihin, jotka lauantaina olivat epäonnistuneet. Jätin pois lelun paikkamakuuharjoituksesta, ja koira oli kyllä siinä paremmassa mielentilassa. En siis jättänyt sille mitään palkkaa. Katri teki Naksun kanssa vähän matkan päässä seuraamista, mutta luoksetuloa ei tehty. Voitto pysyi paikallaan eikä mielestäni (eikä muidenkaan mielestä) ollut levoton. Palkkasin koiran rauhallisesti maahan ruualla, ja sen jälkeen menimme yhdessä autolle ja siellä se sai myös lisää ruokapalkkaa. Tein Voiton kanssa kolme kierrosta, paikkamakuu tehtiin vasta viimeisessä osiossa, jolloin koira oli jo päässyt tekemään kaikkea muuta. Treenattiin ensimmäistä kertaa eteen lähettämistä. Vein narulelun noin 40 metrin päähän, jätin koiran istumaan ja odottamaan. Kun palasin koiran luokse, se varasti lelulle…vaikka se olikin kuollut lelu. No, koira kuitenkin ampaisi kovalla vauhdilla ja suorinta tietä niin en sitten puuttunut (varmaan olisi pitänyt sakottaa karkaamisesta). Toistin harjoituksen, mutta tällä kertaa niin, että palkkasin koiran vielä erikseen odottamisesta. Voitto noudatti kuuliaisesti ohjetta eikä enää kertaakaan varastanut lelulle, lähti vasta kun sai ETEEN –käskyn. Tehtiin myös kontaktiharjoitusta, esimerkiksi kehään meno, yritin pitää koiran sivulla kontaktissa, vaikka kentällä tapahtuikin asioita. Seuraamista ja liikkeessä vasemmalle käännöksiä tehtiin hitaassa tempossa. Teimme myös ilmoittautumisen, mikä meni hyvin. Jyri yritti kuvata sisaruksista 1,5 vuotiskuvia, joissa koirat seisoisivat…kuinka paljon helpompaa sekin olisi, jos olisi opettanut koiraa seisomaan paikallaan. Tästä päästäänkin taas siihen, mitä myös nyt alamme treenaamaan. Olen aikaisempien koirieni kanssa tehnyt sen ”virheen”, että en ole opettanut niille alusta lähtien, että istu on istu, maahan on maahan ja seiso on seiso, eli siinä todellakin pitäisi olla niillä sijoillaan kunnes vapautus tulee, ei liikutella tassuja ja niin edelleen. Voiton kanssa en ole vielä oikeastaan edes aloittanut tehotreeniä noiden suhteen ja seisomistakaan se ei osaa. Myös vapautus –käsky on ollut vähän niin ja näin, ja varsinkin Ninjan (ja myös Remun) kanssa siihen törmään, että koira saattaa itse päättää koska istuminen tai seisominen loppuu ja lähtee siitä tepastelemaan. Voiton kanssa voisin ottaa kunnianhimoisemman tavoitteen (itse asiassa tänään treenailtiinkin jo tuossa iltasella Huhtisen koulun kentällä paikallaan seisomista ja istumista, niistä myöhemmin lisää ja myös videomatskua). Muistan aikanaan Ninjan kanssa nuorten koirien ringin koulutuksessa, jonka piti Christa Enqvist-Pukkila, yksi Suomen tokohuippuja, että perusasioiden opettamiseen kannattaa panostaa ja hän mainitsi nimenomaan, että tekee selväksi koiralle mikä on istu, maahan ja seiso, korosti myös luoksetuloa ja seis -käskyä (ei vain tokossa vaan yleensäkin arkielämässä). Tulee mieleen monia esim. tokon ruutuja, joissa on nähnyt, että koira liikkuu paikaltaan, tai jäävissä esim. jo alaluokissa kun ohjaaja kiertää koiran taakse paluumatkalla niin näissä koira helposti liikkuu paikaltaan jos sille ei ole opetettu, että pitää jämähtää niille sijoilleen eikä saa liikutella tassuja, samoin luoksetulojen pysäytyksissä seisomiset/tepastelut, maahanmenot/ryömimiset, paikallaistuminen (eli siinä oikeasti istutaan eikä muuteta asentoa vaikapa maahanmenoksi), paikkamakuu... Sitten on oma hommansa myös kaukokäskyt, ja miten niissä tehdään asennonvaihdot lähes paikallaan kroppaa käyttäen.

 

Kaukokäskyistä päästäänkin aiheeseen toko versus pk. Voiton kanssa olin jo mielessäni miettinyt, että me keskityttäisiin PK –puoleen. Ehkä olin ajatellut, että haluan keskittyä vain yhteen lajiin kunnolla, jos vaikka aika ei riitäkään. Toisaalta toko on kuitenkin aina ollut niin lähellä sydäntä, että olen alkanut empimään....miksi en treenaisi sitä Voden kanssa? On tämä nyt mukamas vaikeaa tehdä päätöstä. Sitä paitsi itselläni ei ole esimerkiksi lapsia, joita kuskailisin harrastuksiin ja päiväkoteihin tai kouluihin, käytettävissäni on siis melko paljon vapaa-aikaa, jonka voi niin halutessaan pyhittää koiraharrastukselle. Kuitenkin muutakin elämää saa ja pitää olla. PK ja tokohan tosiaan eivät poissulje toisiaan. Fakta on kuitenkin se, että Remun kanssa ei ole juurikaan kisatavoitteita eikä sen puoleen niin tavoitteellista ja aikaavievää treenaamistakaan ja Ninjan täyttäessä pian 6 vuotta, sen kanssa tokoilut kisamielessä ovat varmaankin ohitse parin - muutaman vuoden sisällä. Ja mitä enemmän tulen taas kevään ja kesän aikana näkemään muita tokoilijoita, sitä enemmän veri alkaa vetää ruutujen ja tötteröiden pariin...Miten kivaa se muuten olikaan kun koira oli vasta alokasluokassa! Ja toisaalta nyt kun säännötkin ovat menneet uusiksi, olisi taas ihan uusia juttuja treenattavana. Emme ole vielä paljon ehtineet Voiton kanssa tehdä tokossa, joten sinänsä minulla olisi nyt ihan nuori raakile tuossa odottamassa, kuitenkin ollaan harjoiteltu pk –tottista varten, eli paljon on peruselementtejä kasassa kyllä jo tokoakin silmällä pitäen. Voiton kanssa treenikentällä parasta on ehdottomasti sen halu tehdä asioita minun, ja vain minun, kanssani. Sitä ei juurikaan kiinnosta mennä kentällä katsomaan mitä muut ohjaajat tai koirat tekevät, toki nuorelle osaamattomalle koiralle voi myös sattua tilanteita, joissa se satunnaisesti eksyy näin tekemään, mutta siis pääsääntöisesti Voitto haluaa olla oman ohjaajan kanssa, ja se on myös sillä tavalla kiltti ja nöyrä, että se ei yritä haastaa minua tai kyseenalaistaa käskyjäni – itselläni on ainakin tunne, että jos se ei jotain käskyä tottele, niin se johtuu siitä, että se ei yksinkertaisesti ymmärrä tai osaa. Jos vertaan vaikkapa Ninjaan, niin sillä taas on selkeästi enemmän sitä, että se haluaa itse päättää mitä kivaa tekee ja missä kohtaa. Molemmat kuitenkin maailman parhaita treenikavereita. Viuhuvat hännät kompensoivat puuttuvia taitoja, mutta haitanneeko tuo. Kuten Ninjaakin, myös Voittoa voi pitää irti kentällä enkä oikeastaan ikinä pelkää, että se karkaisi jonnekin. Haaveilen kyllä kisaamisesta sekä Ninjan että Voiton kanssa, en kuitenkaan veren maku suussa, vaan homman pitää olla kivaa. Tavoitteellisuudesta...Uudenmaan kennelpiirin nuorten koirien toko -rinki hakee nyt keväällä täydennystä. Pohdin, josko hakisimme Voiton kanssa mukaan. Olin Ninjan kanssa Pohjois-Hämeessä vastaavanlaisessa pari vuotta, ja koin, että siitä oli suuri apu ja ellemme olisi ringissä olleet, emme varmaan koskaan olisi SM –kokeessa niin hyvin pärjänneet. Välillä koin, että en ole ansainnut paikkaa, koska oli niin paljon epäonnistumisia nimenomaan koiran vireen takia, mutta lopulta kun päästiin eteenpäin, olin iloinen, että jaksoin työstää asioita, sillä sitten kun onnistuminen tuli, se todellakin tuntui suurelta voitolta. Ringissä pääsee tosi hyvien kouluttajien oppeihin, ja uskon, että Voitto olisi kyllä mainio tokokoira. Yhteistyö meillä on jo hyvällä mallilla, sen päälle on hyvä rakentaa, mutta tekniikan opettamisessa tarvitsen apuja. Luulisi, että jo kahden koiran jälkeen osaisi temput mitä pitää tehdä, mutta niin se menee, että kaikki koirat ovat paitsi itselläni erirotuisia niin myös yksilöinä erilaisia. Voitto ei ole niin kiihkeä kuin Ninja, mikä taas voi tokossa olla helpotus itselleni. Vaikka ei sillä, Ninjakin oli varsin rauhallinen vielä 2-3 vuotiaaseen asti…mitä lie koulutusvirheitä olen tehnyt kun lähti yks kaks lapasesta koko touhu…heh. Ninjan kanssa kisatavoitteena on päästä vielä kerran elämässä SM –kisoihin, saada kolme EVL1 tulosta ja mahdollisuus hakea FMBB –joukkueeseen vuonna 2017. Vaikka meitä ei valittaisikaan, niin haluan kuitenkin tavoitella sitä. On mahdollista, että nämä toiveet eivät toteudu, mutta ilman tavoitteita treenaaminen tuntuu ainakin tällä hetkellä itselleni kaukaiselta ajatukselta. Olen varannut Ninjalle toko -tunteja Salmelta, tykätään käydä siellä kun Salme osaa kannustaa, ja hänellä on ollut meille sopivanlaisia neuvoja eri ongelmiin, ja lisäksi hän tietää Ninjaa jo pidemmältä ajalta ja tuntee tyypin käyttäytymistä ja pahimpia ongelmia, niin ei tarvitse aina aloittaa alusta kertomaan meidän taustoja. Lisäksi paikka SBPKY –ringissä varmasti siivittää treenailuamme positiivisesti. Voitolle en ole varannut vielä mitään tokotunteja, mutta katson tilanteen uudelleen syksyllä. Haku rinkiin päättyy ensi viikolla, ja mikäli ylipäätään saisimme kutsua näyttökokeeseen, niin se olisi 19.4. Näyttökoe ei ole niin paha, ettenkö uskoisi meidän siitä selviävän, mutta tietenkin asiaan vaikuttaa se kuinka mahdottoman päteviä koiria rinkiin on hakemassa. Yrittämisestä ei varmasti ole mitään haittaa ja toisaalta siinä saisi hieman jo maistella pientä ”kisaamisfiilistä” tuon juniorin kanssa.

 

Tähän loppuun vielä pieni video maanantaisista treeneistä, jossa Voitto ja sisarukset harjoittelivat tokon ryhmäliikkeitä. Naksu -mamma oli kaverina, sillehän nuo hommat olivat kypsää kauraa. On kyllä huippua kun on mahdollisuus treenailla yhdessä Voden sisarusten kanssa. Geimeistä puuttui Alma, jonka omistajat eivät tällä kertaa päässeet mukaan.





 

 

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Hellurei. Hyvää pääsiäistä ja terveisiä Porvoosta.


Ollaan Voiton kanssa pari viikkoa asumassa ystävieni talossa, kun ottivat ja lähtivät etelänaurinkoon - eli ollaan vähän niinku talonmiehinä ja samalla kissa- ja koiravahteina. Kavereinamme Luna -kissa ja Cola -koira. Jälkimmäinen on suunnilleen Voden ikäinen berninpaimenkoira narttu, ja tulevat kyllä Voiton kanssa ihan älyttömän hienosti toimeen keskenään. Syövät jopa samalta lautaselta. Ei kyllä onnistuisi meillä kotona sellainen peli, että Vode menisi tunkemaan nokkansa Ninjan tai Remun kipolle, mutta Cola ei juuri välitä. Kissasta Voitto on hirvittävän kiinnostunut, mutta tunne ei ole molemminpuolinen. Talon kissa on pääasiassa ulkokissa, eli se nukkuu sisällä lähinnä yöt ja joitakin tunteja päivästä. Täällä on iso aidattu piha, joten koirat ovat saaneet kävelylenkkien lisäksi pelmuta vapaana pihassa. Vode on niin paljon minun perääni, että se käy kyllä säännöllisin väliajoin istumassa oven takana ja odottaa, että josko päästäisin sen sisään, hassu tyyppi. Sisällä seurailee minua kuin hai laivaa, jos häviän yläkerrasta alakertaan tai vaihdan huonetta. Koirat ovat olleet pieniä aikoja myös keskenään yhdessä, ja koska lenkitän ne erikseen, myös Voitto on joutunut olemaan yksin vieraassa huushollissa. Kaikki on sujunut tosi mukavasti, ollaan oltu täällä nyt muutama päivä.


Koska pääsiäisen aikaan on paljon vapaapäiviä, ajattelin, että voitaisiin Voden kanssa treenailla tottista. Ystäväni Anu koirineen ajeli Porvooseen koiriensa kanssa, ja pyysi vielä mukaansa erään kaverinsa, joten saatiin paitsi a) treenata ihan vieraalla kentällä niin myös b) vieraiden koirien ja ihmisten kanssa. Aluksi Vode hieman katsoi epäillen, että ketäs nuo ovat, mutta tosi pian hyväksyi heidät kivoiksi tyypeiksi ja innostui sitten myös leikkimään paikalle saapuneen vieraan miehen kanssa.


Kentälle oli rakennettu ruutu, sillä Anu ja Mari halusivat treenata tokoa. Meille ruutu oli vain häiriönä. Treenattiin Voiton kanssa tänään pääasiassa kontaktia ja paikallamakaamista.


Ennen kuin treenikaverit saapuivat kentälle, olin käynyt leikkimässä Voiton kanssa kentällä, eli ensimmäinen kierros oli vain hauskanpitoa, ja pieniä perusasentoon siirtymisiä ja siinä kontaktinottoa. Sitten Vode meni autoon, ja liikkuroin muille paikallamakuun, ja muun muassa liikkeiden välejä ja noutokapula pitoa harjoiteltiin Anun koirien kanssa.


Kun otin Voden uudelleen autosta, tein sille hieman seuraamista ja vein sitten BH -tyylisesti paikkamakuuseen siten, että Mari koiransa kanssa suoritti samalla seuraamista, jääviä ja luoksetulon. Olin selin Voittoon noin 15 metrin päässä. Olin jättänyt Voden taakse lelun. Koira makasi rauhallisesti, ja kun palasin sen sivulle, odotin vielä laskien kymmeneen, ennen kuin vapautin sen lelulle. Sitten harjoiteltiin henkilöryhmää, ja tein myös luoksetulon niin, että Vode joutui juoksemaan ihmiskujan läpi (myös kaksi koiraa oli matkan varrella). Voitto ei kiinnittänyt mitään huomiota ihmisiin ja koiriin vaan juoksi suorinta reittiä luokseni, mikä ei sinänsä kyllä yllättänytkään.


Sitten kokeiltiin miten Voitto kestää pieniä häiriöitä. Koska Vode reagoi kuitenkin ympärillään tapahtuviin asioihin melko herkästi, niin siihen nähden se on oppinut mielestäni tosi kivasti pitämään kontaktia ja vaikka on lelujen perään, niin pystyy hyvin luopumaan siitä. Ohessa on pieni treenivideo, jossa näkyy, että ajoittain kontakti tippuu ja ympäristössä olevat asiat kiinnostavat, mutta kuitenkin jo tosi hyvällä mallilla ollaan (siis omasta mielestä...mutta siitä omasta kriteeristä nyt tässä kohtaa lähdetään). Seuraamispaikka seilasi tänään, mutta koska pääasiallinen harjoitus oli kontaktinpitäminen häiriöistä huolimatta, en puuttunut tänään seuraamispaikkaan. Tiedän, että paikkaan pitäisi kiinnittää huomiota joka kerta, ettei se pääse vahvistumaan vääränä, mutta pidän seuraamista niin moninaisena liikkeenä, että olen ainakin toistaiseksi päättänyt harjoitella sitä palasissa, ja varsinkin haluan vahvistaa tuota kontaktia sellaisen koiran kanssa, jonka pää saattaa pyöriä. Haluan, että kontakti tulee koiran selkärangasta, ja samalla kun teen näitä kontaktitreenejä, toki treenaan myös paikkaa, sen teen imuttamalla, varsinkin jos seurautan hiemankin pidempää pätkää. Välillä teen ihan parin askeleen siirtymiä, joissa on mukana sekä kontakti että paikka. Uskon, että edellämainittuja treenejä yhdistelemällä ja useita toistoja tekemällä seuraaminen kyllä rakentuu.








Selailin muuten Kopaa tuossa yks ilta. Katselin BH -kokeita, ja jos saadaan pakka kuntoon, niin elokuussa voisi vaikka kokeilla onneaan. Toukokuun loppupuoli saattaa ehkä olla liian aikaisin.


Sain tuossa pari päivää sitten tiedon, että meidän Sipoon koti valmistuu etuajassa, eli näillä näkymin pääsemme muuttamaan jo parin kuukauden päästä. Eikun tsekkailemaan alueen koiratreenitarjontaa. Porvooseenkin on sitten lyhyt matka, ja siellä ainakin tiedän olevan monenlaista. Ensi viikonloppuna mennään tutustumaan koirauimalaan...noinkohan Vottonen saadan veteen pulikoimaan.


Remu ja Ninja ovat Hartolassa nyt kun ollaan täällä Porvoossa, tekee Vodelle hyvää olla välillä "ainoa koira" ja itsellänikin on nyt sitten enemmän aikaa treenata sen kanssa kun ei ole kahta muuta tuossa pyörimässä. Ei sillä, kun olen tässä viime aikoina viettänyt reissatessani myös näitä koirattomia päiviä, niin pakko sanoa, että en kyllä vaihtaisi tätä koiramaista elämää siihen toisenlaiseen elämään, jossa niitä ei olisi.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vuosikin on jo ehtinyt vaihtua...

Kappas vain...tässä täytyykin päivittää Voitto Vottolaisen kuulumiset viimeisen 7 kuukauden ajalta. Lorvikatarri iskenyt blogiin.


No, meille kuuluu kuitenkin hyvää. Sain kimmokkeen kirjoitella, kun olimme tänään pitkästä pitkästä aikaa treenailemassa oikein hallissa. Juu, Lotan hallilla Riksussa. Oltiin varattu se porukalla Voden sisarusten omistajien kanssa, ja vietettiin pari tuntia erilaisten tottelevaisuusharjotteiden parissa. Siitä lisää myöhemmin, ensin yleistä pölinää.






Voitto on 24,7 kiloinen mötikkä. Punnitsin sen reilu viikko sitten Lahden Univetissä, jossa kävimme pikavisiitillä, kun Voden silmänvalkuainen punoitti. Mitään vakavaa ei silmästä kuitenkaan onneksi löytynyt, mutta saatiin mukaan kuitenkin silmätipat ja antibiootit. Todennäköisesti koira on hinkannut silmäänsä lumihangessa ja jokin on hiertänyt sitä, hieman oli myös lämpöä. Koiralla ei ollut mitään muuta oiretta, josta olisi voinut päätellä sen olevan kipeä, ja itse asiassa se silmän punoituskin laski sitten ihan päivässä parissa sen lääkärikäynnin jälkeen. Vaan kun silmä on kuitenkin aikas arka paikka, niin en uskaltanut olla menemättä näyttämään...JOS siellä vaikka olisikin ollut jotain vakavampaa. Hienoa, että selvisimme säikähdyksellä. Koirat ovat pysyneet tosi terveinä koko syksyn ja alkutalven. Kop kop. Toisaalta ne ovat olleet paljon maaseudulla porukoitten luona, kun olen itse viettänyt hieman reissuelämää. Eivät siis ole juurikaan liikkuneet paikoissa missä olisi paljon muita koiria. Ne ovat viettäneet koiranelämää, ja ollaan oltu tämän "maantieteellisen" sijaintimme vuoksi myös pitkään tauolla ryhmätreeneistä. Kunhan kevät tulee ja päivät pitenee, niin palaamme treenikentille. Vaikka ei silti, ollaan me kyllä itsekseen treenailtu, ja toki kyläilty...ettei nyt ihan erakoiksi muututa. Tällä hetkellä odotamme kesää ja uutta valmistuvaa kotiamme. Edessä on muutto Sipooseen. Maltan tuskin odottaa. Saadaan oma aidattu piha, ja heti kotiovelta lähtee sellaiset maastot, että kyllä kelpaa. Olen pitkään miettinyt paluuta lähemmäs Helsinkiä, ja viime kesänä sitten ajatus lopullisesti kypsyi. Työmatka lyhenee lähes puoleen, ja lähistöltä löytyy paitsi koira- ja muita harrastusmahdollisuuksia niin myös paljon tärkeitä ihmisiä. Yksi suosikkikaupungeistani, Porvoo, on sekin sitten kivenheiton päässä, ja siellähän on myös aktiivista koiratoimintaa. Jokelaankaan ei onneksi aja kuin vajaan tunnin. 


Nämä kuvat on otettu Voden ollessa alle vuoden ikäinen, siis kesällä 2015, kun oltiin treenaamassa tokoa Hyvinkäällä. Sittemmin toko on jäänyt meillä vähemmälle, ja yritetään keskittyä nyt ensin BH -kokeeseen valmistautumiseen, ja toivottavasti sitten jonakin päivänä PK -puolelle. Aloitettiin syksyllä Voden velipojan omistajan Sarin kanssa viestitreenit. Olemme siis toinen toistemme parit, ja treenataan kimpassa veljeksiä. Katsotaan mitä niistä tulee. Ainakin vauhtia piisaa, ja nauttivat juoksemisesta. Molemmilta löytyy myös taistelutahtoa, voisi kuvitella, että se ominaisuus olisi viestissä tärkeä.












Ja tässä syksyisempiä kuvia "sukukokouksista".


Vode ja Remu sekä Naksu, Nyytti ja Greta

Sisarukset Alma, Voitto ja Greta

Voitto poseeraa. Kuva otettu lokakuussa 2015.

Eiköhän nämä penskat metrisestä joskus yli mene...?

Voden kanssa kontaktitreeniä, Nyytti ja Katri "häiriköimässä".





Voitto on nyt 1,5 vuotias. Se on urokseksi mielestäni melko helppo koira, tai siis sillä tavalla se on todella kiltti, en kutsuisi sitä lainkaan jästipääksi, eli siinä mielessä ihan erilainen kuin esimerkiksi tuo kesällä 7 vuotta täyttävä spanielini Remu. Remukin on kiltti, mutta se on myös hiton kovapäinen. Voitto on erilainen, sille ei tarvitse kuin nätisti sanoa, että älä tee noin niin se kyllä yleensä heti ymmärtää yskän, ja nimenomaan haluaa ymmärtää. Voitossa on kyllä myös samanlaisia piirteitä kuin Remussa. Se on toisinaan hieman hessuhopomainen säheltäjä, ja pyörii jaloissa ja haluaa olla mukana täyttämässä pesukonetta, tiskaamassa astioita, viemässä roskia ja niin edelleen. Se on myös vieraita kohtaan pidättyväinen. Kun olemme kodin ulkopuolella, sitä saattaa kiinnostaa joskus joku vastaantulija, jota haluaisi nuuskaista, mutta yleensä jos se vaikka olisi minulla vapaana jossain ja paikalla olisi muita niin se ei ole kauhean kiinnostunut menemään tekemään tuttavuutta vaan pysyttelee mieluusti siellä missä minäkin olen. No, minusta se on hyvä asia. Jos taas olemme kotona tai kyläpaikassa jonka Voitto on ottanut omaksi reviirikseen, se suhtautuu vieraisiin epäillen. Aikuiset ihmiset se toteaa yleensä hyvinkin nopeasti vaarattomiksi, mutta lapsia Voitto jännitää. On se kyllä jo ihan pennusta saakka lapsiakin nähnyt, mutta ei kuitenkaan ole elänyt niiden kanssa, joten varmasti se vaikuttaa asiaan. Onneksi lähipiirissä kuitenkin on lapsia, joten se kyllä näkee niitä jos ei nyt ihan joka viikko niin varmaan ainakin joka toinen viikko. Vielä viime kesänä Voitto pöhisi melkein kaikille lapsille, jotka tulivat sen mielestä liian lähelle, mutta nyt haukkuminen on radikaalisti vähentynyt. Koira on saanut paljon positiivisia kokemuksia, ja esimerkiksi 7 -vuotias kummipoikani on leikkinyt ja peuhannut paljon sen kanssa, niin huomaa, että Voitto on selkeästi vapautuneempi. Ja jos lapsi jostain syystä osaa olla huomioimatta koiraa ja antaa sen tutustua omilla ehdoillaan, ei pöhinöitäkään juuri tullut. Ja nyt entistä vähemmän. On tietenkin mahdollista, että myös koiran ikä vaikuttaa, että sillä on mörkökausia. En ole kuitenkaan pelkästään siihen tuudittautunut, vaan olen yrittänyt tutustuttaa koiraa niihin tilanteisiin, jotka sitä jännittää. Oikeastaan en ole muita tilanteita huomannut kuin juuri nuo, joihin liittyy kouluikäiset lapset. Vauvaa Voitto ei sen sijaan pelkää. Orimattilassa pääsivät koiratkin tutustumaan perheen uuteen tulokkaaseen, ja Voitto oli todella utelias ja kiinnostunut vauvasta, babysitteri ja vauvan riepu nuuskittiin hyvin tarkkaan ja itse vauvakin haisteltiin pasta varpaisiin (ja nyt jos joku kauhistuneena lukee tätä, että kuinka uskalletaan päästää vieras koira lähelle vauvaa, niin perheen vanhemmat ovat koiraihmisiä itsekin, ja minkäänlaiselle vaaratilanteelle ei annettu tässä kasvualustaa...).


Vauva ja hauva.
Arki sujuu hyvin, ja Voitto on sulautunut hyvin laumaan Ninjan ja Remun kaverina. On kyllä hienoa, kun urokset tulevat keskenään niin hyvin toimeen eikä tarvitse pelätä kahinoita. Ninja on jengin kuningatar, ja aika ajoin myös muistuttaa siitä myös Voittoa. Nuo kaksi kyllä pelmuavat ja juoksevat sellaista rallia pihalla, että välillä ulkoilutan ne erikseen (siis silloin kun pidän koirat vapaana). Hihnalenkillä käydään yleensä kaikki yhdessä, mutta mun ehkä pitäisi useammin viedä Voittoa ihan yksikseen, että se oppisi kulkemaan nätimmin taluttimessa....no....ehkä jonain päivänä. Mutta hei...Voitto on ensimmäinen koira, joka ei yritä varastaa ruokaa pöydältä! Siis ainakaan vielä se ei ole sitä tajunnut. Se ei myöskään ole samanlainen kerjääjä kuin nuo kaksi muuta. Johtuisiko ehkä siitä, ettei sille ole koskaan annettu mitään ruokapöydästä...No, se on nuori vielä, ehtii oppia talon tavoille vielä moneen kertaan.


Nämä pojat tulevat juttuun. Remu ja Voitto sekä Sarin koiruudet Iiro ja Wäinö (Voiton veli)

Vierumäellä syyskuussa 2015. Oikealta Voden äiti Naksu, Voden sisko Greta sekä Nyytti Naksun edellisestä pentueesta. 

Remu ja Voitto Vierumäellä. Ladut olivat kovin vähälumiset siihen aikaan...




Lopuksi vielä hieman talvisempia kuvia, ja sokerina pohjalla videopätkä tämänpäiväisistä hallitreeneistä. Pääasiallisena tavoitteena on tosiaan kasvattaa Voitosta kunnon kansalainen, ja siinä sivussa sitten yrittää tosiaan takoa tottista siihen malliin, että päästäisiin vielä tämän vuoden puolella BH -kokeeseen. Toivottavasti pysytään terveinä ja tähtien asento on meille suotuisa. Jos päivitän blogia samalla tiheydellä kuin viime aikoina, niin seuraavan tekstin otsikkohan sitten pitäisi varmaankin olla "BH suoritettu...." Ei mitään paineita.



Joulukuussa 2015

Joulu 2015

Hirmupakkanen -26 Hartolassa

Vottonen pakkasaamuna Tainionvirran kupeessa

Voitto on vauhdikas tyyppi...
Oli tossa pikkupakkaset parina päivänä....
 
...ja naamahan siinä melkeinpä jäätyi!
 
Kolmen kopla, mailman parhaat Ninja, Remu ja Voitto.





Ja sitten se treenivideo...James Bond -elokuvan "Vaaran vyöhykkeellä" -tunnusmusiikin kera.